• Jani Roman

Kaikkien konfliktien päättyminen



Ei ole tärkeätä, kuka olet, vaan mitä ja miten teet – millä energialla teet sen mitä teet.

Ihmisten väliset konfliktit eivät riipu asioista ja käytetyistä sanoista. Niin me usein kuitenkin ajattelemme: tuo toinen toimii ja tekee niin ja se herättää minussa suuttumuksen. Tai me ajattelemme, että sanomalla jotain se muuttuu todeksi – siis että ihmisten sanomiset kertoisivat totuuden asioiden tilasta.

Tämä on kaikkien rauhanmarssien ongelma. Saattaakin olla, että ne, jotka ovat rauhan asialla, kantavat sisällään suurta väkivaltaa. Sanat eivät sitä miksikään muuta. Heidän marssinsa on jotakin vastaan – ja jopa sellaisella raivolla, että se häkellyttää.

Eläin reagoi energiaan, ei sanoihin. Esimerkiksi hevonen on jatkuvassa dialogissa todellisuuden kanssa, ei mentaalisten kuvien, joita ihminen mielessään tuottaa ja joihin hän reagoi. Kaunopuheisinkin ihminen saattaa säikäyttää hevosen. Hänen kehonsa liikkeet ovat äkkinäisiä, hänen kiihkeytensä kertoo vaarasta.

Me ihmisetkin olemme eläimiä. Myös me reagoimme toistemme energioihin. Minun huomioni on, että yleensä emme tätä kuitenkaan tunnista, vaan luulemme reagoivamme toisten sanomisiin ja tekemisiin.

Tunne synnyttää vastatunteen. Totta kai se on niin, sillä miten muuten me olisimme selvinneet hengissä läpi evoluution? Jos vastaan tulee peto, joka murisee, koko kehosi on vastattava siihen. Joko pakenemalla tai hyökkäämällä. Ja monin hienovaraisin variaatioin, joita supersosiaalinen ihminen on kehittänyt, me vastaamme tunteeseen tunteella. Tunteet siirtyvät kuin pilven heittämä varjo liukuu maan yli.

Mutta ihminen, joka tämän tiedostaa, astuu yhtäkkiä pelilaudalta ulos. Koko peliltä katoaa pohja. Muut eivät sitä välttämättä huomaa, sillä he ovat edelleen pelin kiihkeyden pauloissa. Mutta yksi on herännyt ja astunut ulos pelistä.

Tämä on projektioiden päättyminen. Ihminen lakkaa heijastamasta sisällään olevaa väkivaltaa ja pahuutta toisen ihmisen päälle. Jopa Donald Trump ilmestyy toisenlaisessa valossa.

Kun aiemmin oli valmis suorastaan hyökkäämään hänen kimppuunsa, yhtäkkiä näkee, miten keskeinen kysymys ei olekaan Trump, vaan itsessään oleva väkivalta.

Pelilaudalta voi astua ulos, kun sanoo todellisuudelle ”kyllä”. Sellainen energia muuntaa kaikki suhteet. Se palauttaa ihmisen jumalan paikalta osaksi isompaa kokonaisuutta, jossa ei enää kuvittele voivansa määrittää tai arvottaa muita. Hän sanoo ”kyllä” sille mikä on. Siinä sanassa ei ole väkivaltaa, vaan se on täynnä nöyryyttä – ja itse asiassa rakkautta. Se on täynnä oivallusta siitä, että elämä on suurin ja minä en voi sitä sanella.

Tästä energiasta käsin ihminen voi alkaa vasta todella toimia.


1 katselukerta