Elämän palveluksessa



Mitä haluat kaikkein eniten?

Mieleesi voi tulla monenlaisia asioita. Ne voivat liittyä ihmisiin, asioihin, paikkoihin tai siihen, mitä haluaisit saavuttaa.

Yksilökeskeinen kulttuurimme houkuttelee monilla mahdollisuuksilla. Some pursuaa kiehtovia ideoita, tuotteita ja elämyksiä. Ystävämme tekevät päivityksiä matkoiltaan, ostoksiltaan ja edistysaskeleistaan elämässään. Me toitotamme, että jokainen on oman elämänsä seppä, rajat ovat taivaissa. Onnellisuus on vain pienen askeleen päässä.

Paavi piti äskettäin TED-puheen – tiedäthän nuo TED-videot, joiden avulla hienoja ajatuksia tai taitoja omaavat voivat jakaa ne koko maailman kanssa. Paavin puhe kosketti juuri otsikkoni aihetta. Hän sanoi, että kukaan meistä ei ole täällä yksin. Me olemme riippuvaisia toinen toisistamme. Ja meidän on vaikea olla onnellisia, jos ympärillämme on hätää ja kärsimystä.

“First and foremost, I would love it if this meeting could help to remind us that we all need each other, none of us is an island, an autonomous and independent “I,” separated from the other, and we can only build the future by standing together, including everyone,” the pope said.

”Ensinnäkin, olisi hienoa, jos tämä tapaaminen [puhe] muistuttaisi meitä siitä, että me tarvitsemme toinen toisiamme, kukaan meistä ei ole saari, autonominen ja riippumaton ”minä”, erillinen muista, ja että me voimme rakentaa tulevaisuutta vain yhdessä, ottaen joka-ainoan mukaan.”

Yksilökeskeinen kulttuurimme on hieman meitä huijannut, että onnellisuutemme tulisikin siitä, että toteutamme omat tarpeemme. Uskon, että ihmisen yksi syvimpiä tarpeita on kuitenkin olla tarpeellinen, kokea olevansa hyödyksi. Toteuttaessamme yksilökeskeisen kulttuurin meille tarjoamaa ideaalia, saattaakin käydä niin, että koemme silti syvää tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä. Sen sijaan, että saavuttaisimme onnen, saavutammekin vain oudon epämääräisen merkityksettömyyden tunteen.

Ihminen etsii paikkaansa tässä maailmassa. Tämä toistuu lukemattomin tavoin hänen elämässään. Kun tulemme uuteen ryhmään, me heti alitajuisesti etsimme paikkaamme tässä ryhmässä. Oma paikka on tärkeä. Sellainen paikka, jossa voimme kokea olevamme hyväksyttyjä ja arvostettuja.

Jos olemme ”väärällä” paikalla, olomme on epämukava. Oma oikea paikka ei välttämättä ole sellainen, millaiseksi me sen kuvittelemme. Yksilökeskeinen kulttuurimme saa monet uskomaan, että esimerkiksi kuuluisaksi tuleminen on tavoittelemisen arvoista. Mutta katsopa monia viihdealan tähtiä: he ovat kuuluisia, heillä on paljon rahaa – ja paljon hankaluuksia päihteiden ja ihmissuhteiden kanssa. Moni heistä on aivan hukassa. He eivät ole löytäneet omaa paikkaansa.

Oikea paikka on sellainen paikka, jossa voi olla hyödyksi. Käytän usein ilmaisua: palvella systeemiä. Silloin tarkoitan ihmissysteemiä, siis yhteisöä. Mutta yhtä hyvin voisimme sanoa: palvella elämää.

Ihminen ei halua olla erillinen saari. Hän haluaa olla osa yhteisöä. Muuten elämä tuntuu merkityksettömältä. On tyhjää, jos voi tyydyttää omat pienimmätkin toiveensa eikä tarvitse ottaa huomioon muita.

Ja tämä on todellisuutta. Kuten Paavi totesi, me tarvitsemme toinen toisiamme. Kukaan ei ole irrallinen. On harhaista ajatella, että voisimme pärjätä yksin. Katso ympärillesi: taloa, tavaroita, ruokaa, vaatteita. Kaikkien niiden tekemiseen on tarvittu monen panosta. Eikä kyse ole vain tavaroista: ihminen tarvitsee yhteyttä, ystävyyttä ja välittämistä.

Ja katso koko luontoyhteisöä, ekosysteemiämme. Ihmisen jälki näkyy tänä päivänä kaikkialla. Kyse on kuitenkin kokonaisuudesta. Kukaan ei voi nostaa itseänsä muiden yläpuolelle, sillä sellainen lopulta tuhoaa systeemin.

Ihminen tietää tämän sydämessään. Jos hän saa liian tärkeän roolin yhteisössä, se ei tunnu hyvälle. Paavi sanoi puheessaan, että valta korruptoi. Sen, jolla on paljon valtaan, täytyy olla erityisen vastuullinen.

Tämä sama tarve toistuu läpi koko systeemimme. Se koskee myös yrityksiä. Niidenkin on oltava systeemin palveluksessa – tai elämän palveluksessa – sillä ne tarvitsevat asiakkaita, joiden tarpeita ne täyttävät. Jos ne eivät sitä tee, kukaan ei osta niiden tuotteita eikä palveluita. Yritysten ja organisaatioiden on palveltava asiakkaitaan, muuten ne katoavat.

Suuri haaste on, että aikamme yksilökeskeinen ja pintapuolinen kulttuuri ei auta meitä näkemään tekojemme seurauksia. Me ajattelemme menestystä, valtaa ja rahaa, mutta emme sitä hintaa, minkä systeemimme saa siitä maksaa. Sekä ihmissysteemi, siis yhteisömme, mutta myös ekosysteemi, luontoyhteisömme.

Monessa kohtaa, jos näkisimme tekojemme seuraukset, me järkyttyisimme ja toimisimme toisin. Mutta koska emme näe, ja koska kuvittelemme haluavamme meille myytyä, me teemme parhaamme – ja koemme merkityksettömyyttä.

Systeeminen ymmärrys on elämän tarkastelua laajemmasta perspektiivistä. Se on pyrkimystä hahmottaa tekojen ja seurauksien välisiä yhteyksiä, se on itsemme kytkemistä isompaan kokonaisuuteen, se on mukana olevien tahojen kokemuksien ymmärtämistä ja se on oman paikkansa tunnistamista. Sellaisen paikan, jossa voi tehdä jotain hyvää.

Silloin elämällä on merkitystä.

Lue lisää systeemisestä konstellaatiosta täältä.

Lataa itsellesi ilmainen mindfulnesskurssi.


1 katselukerta