Oletko voimassasi - vai putositko paikaltasi?

Jani Roman

Oletko voimassasi – vai putositko paikaltasi?

Vanha kunnon transaktioanalyysi kiteyttää sen hyvin. Sen mukaan ihmisellä on kolme eri roolia (tai minätilaa): vanhempi, lapsi ja aikuinen.

 

Lapsen tilassa ihminen putoaa uhriksi, ja, no, käyttäytyy kuin lapsi. Vanhempi taas nousee yläpuolelle, neuvoo, tuomaroi ja tietää paremmin.

 

Sitten on aikuinen. Hän ei asettaudu ylä- eikä alapuolelle. Hän kantaa vastuunsa, etsii ratkaisuja ja on läsnä.

 

Kun silmä harjaantuu, näitä eri rooleja havaitsee kaikkialla: nettikeskusteluissa, päivittäisissä tapaamisissa, organisaatioissa, ja tietenkin erityisesti terapiaistunnoissa.

 

Sekä lapsen että vanhemman roolit ovat olemisen tiloja, joissa ihminen on pudonnut omalta oikealta paikaltaan. Molemmista syntyy häiriöitä ympäristöön.

 

Lapsenomainen aikuinen on haasteellinen. Selkeä tunnusmerkki tällaisesta tilasta on uhriutuminen. Ihminen valittaa olosuhteita, syyttää muita, tuntee voimattomuutta, kokee katkeruutta tai kateutta tai pohjatonta surua.

 

Mutta myös vanhemman roolin omaksunut aiheuttaa haasteita ympäristölleen. Olen esimerkiksi usein saanut seurata esimiehiä ja johtajia, jotka ovat tyytymättömiä alaisiinsa. He toistelevat samaa tarinaa: miksi ne eivät ymmärrä? miksi ne vain valittavat? miksi ne eivät ota vastuuta?

 

Eivätkä huomaa, että itse tekevät peilikuvana samaa. Ja mikä vieläkin kurjempaa, heidän ”vanhemmuutensa” näkyy siinä, miten heidän alaisensa suhtautuvat heihin. Yleensä alaiset vastustavat, sillä johtaja tuntuu falskilta. Sanat helisevät, mutta niissä ei ole aitoutta.

 

No, niinhän se on, että rooli herättää vastaroolin. Jos toinen heittäytyy lapseksi, toisella on suuri veto vanhemman rooliin – ja toisinpäin.

 

Ja nyt tuntuu tärkeältä todeta, etten kritisoi tai tuomitse. Olen itsekin ihminen – keskeneräinen, rajallinen ja välillä regressoidun. Tiedän, mitä on pudota pois omalta paikaltaan.

 

Tarkoitukseni on avata tätä aihetta, jotta voisimme löytää takaisin omalle paikallemme – ja omaan voimaamme.

 

Eric Bernen transaktioanalyysi tuli tunnetuksi 60-luvulla ja on vaikuttanut moneen terapiasuuntaukseen. Edelleen se on mielestäni asioiden ytimessä. Se yksinkertaisella tavalla nostaa esille sen, mistä käsin reagoimme, teemme valintoja – ja miten muovaamme elämäämme.

 

Ihminen, joka on pudonnut lapsen tai vanhemman tilaan, on harvoin tyytyväinen elämäänsä. Hän yleensä kokee, ettei saa aikaiseksi sitä mitä haluaisi. Että elämä on epäreilu. Että kaikki ovat häntä vastaan.

 

Mikä sitten saa meidät putoamaan paikoiltamme? Miksi emme vain nouse ylös?

 

Sitä paitsi: 60-luvusta on jo melkoisesti aikaa, miksi emme ole jo aikuisia?

 

Jäljet johtavat sylttytehtaalle.

 

Yksilö ei tietenkään itse keksi näitä olemisen tiloja, vaan ne ovat vanhoja innovaatioita. Ne kulkevat sukupolvelta toiselle.

 

Moni vannookin, ettei enää vie ”näitä asioita” eteenpäin omille lapsilleen. Että he toimivat eri tavalla kuin vanhempansa – että he katkaisevat tämän ketjun.

 

Helpommin sanottu kuin tehty.

 

Sidoksemme perheeseemme ovat paljon syvemmät kuin moni kuvittelee. Me kannamme niitä alitajuisesti – siksi emme voi katkoa ketjuja, vaikka kuinka yritämme ja vannomme.

 

Perhekonstellaatio tekee näkyväksi näitä sidoksia. Niitä voidaan kutsua taakkasiirtymiksi tai dynamiikoiksi. Ne tarkoittavat, että perimme vanhemmiltamme ja suvultamme toimintamalleja, tunteita, identiteettiä ja uskomuksia.

 

Paperilla näitä on helppo luetella, mutta niiden todellinen ymmärtäminen onkin toinen juttu. Siksi putoamme paikoiltamme yhä 2010-luvullakin.

 

Perhekonstellaatiossa saamme kokea näitä sidoksia. Näemme, miten kytkeydymme aikaisempiin sukupolviin. Voimme emotionaalisesti ymmärtää tätä – ja se on avain vapautumiseen. Älyllinen ei riitä.

 

Kyse on nimittäin pohjimmiltaan rakkaudesta.

 

Ah, tuo niin monella tavalla tulkittu sana!

 

Sen tulkinnat ovat kiinnostavia, varsinkin jos perheessä asiat ovat olleet sekaisin. Tunnekylmyys, ahdistus ja pelko ovat saaneet monet yhdistämään rakkauden jopa negatiivisiin asioihin.

 

Osaatko kuvitella, mitä tapahtuu, kun pääset näiden tunne-esteiden yli (tai läpi) ja alkaa näkyä valoa?

 

Menneisyyden taakat alkavat haihtua. Alat oikeasti vastaanottaa rakkautta. Voit oikeasti kokea olevasi osa jotain suurta ja ihmeellistä.

Katsot käsiäsi, jotka luovat uutta. Katsot elämää, joka vie eteenpäin. Elämää, joka kantaa. Olet osa ihmettä.

 

Voit vihdoin nousta omalle paikallesi. Olla läsnä, levollisesti. Olla voimissasi – ja vaikuttaa elämääsi.

 

*

 

Tiedätkö, mikä merkitys suhteellasi vanhempiisi on elämääsi?

 

Se vaikuttaa menestykseesi, työhösi, parisuhteeseesi ja suhteessa lapsiisi.

Katso ilmainen video, jossa avaan vanhempisuhteiden merkitystä!

 

Jotain minusta: olen Jani Roman ja tehnyt psykodraamaa vuodesta 1994, käynyt läpi seitsemänvuotisen psykodraamaohjaajakoulutuksen (terapeuttikoulutus), ja perhekonstellaation pioneeri Suomessa vuodesta 2002.

 

Olen myös tekniikan tohtori (työpsykologia) ja erikoistunut organisaatiokulttuuriin, dialogiin ja systeemiseen näkökulmaan.

Yllä oleva teksti kuvastaa ymmärrystä, mikä minulle on kehittynyt 25 vuoden psykodraaman ja erityisesti 17 vuoden perhekonstellaation tekemisen kautta. Nyt ensimmäistä kertaa on mahdollisuus syventyä – ja kokea! – perhekonstellaation (ja sen kehittäjän Bert Hellingerin) syvimpiä oivalluksia verkkokurssin kautta.

 

Oma Voima™ on 3 kuukauden perhekonstellaatioon ja mindfulnessiin perustuva prosessi, joka voi muuttaa elämäsi.

 

Oma Voima™ alkaa 14.6.

Lue lisää: https://www.dialogi-instituutti.fi/oma-voima

Oma voima kansi perspektiivi.png