Työnohjaaja, saatko kissan pöydälle?

Jani Roman

Työnohjaaja, saatko kissan pöydälle?

 

Työnohjaus on yksilön tai ryhmän kanssa tapahtuvaa ammatillista ja tavoitteellista työskentelyä, jonka tarkoituksena on helpottaa ja auttaa työelämään liittyvien erilaisten kysymysten kohtaamista rakentavalla tavalla.

 

Käytännössähän tämä usein tarkoittaa, että keskusteluun on nostettava asioita, joita ei välttämättä ole helppo nostaa. Joko siksi, että asioihin liittyy jonkinlaisia jännitteitä, tai siksi, että asiat ovat sen verran epämääräisiä, että niistä on vaikea saada kiinni.

 

No, on kolmaskin syy, ja se on, ettei välttämättä ole edes totuttu puhumaan – ja vielä varsinkaan rakentavasti.

 

Toisinaan käy myös niin, että tuntuu siltä, ettei ole oikein mitään merkittävää puhuttavaa. Ohjattavat kiemurtelevat tuskissaan ja motivaatio on alhaalla.

 

Sekin itse asiassa saattaa olla oire jostakin – kuten varmasti työnohjaajana tai organisaation kehittäjänä tiedät.

  

Mikä ihmisiä ohjaa?

 

Ihmiset ovat tietenkin yksilöitä ja heillä on omat taustansa. Siitä ovat syntyneet heitä ohjaavat uskomukset, minäkuva ja maailmankuva.

 

Mutta yhteisö ei ole vain yksilöiden pallomeri. Se on jotain enemmän. Siinä on jokin kollektiivinen elementti.

 

Samankaltaiset ilmiöt nimittäin toteutuvat kaikenlaisissa ihmisyhteisöissä: perheissä, työpaikoilla, harrastepiireissä ja kansakuntana.

 

Samankaltaiset sosiaaliset lainalaisuudet näyttäisivät vaikuttavan niin isossa pörssiyrityksessä kuin kunnan pienessä perheterapiaryhmässä.

 

Ihminen on supersosiaalinen ja hänelle on erityisen merkittävää, millaiset suhteet ja lataukset hänellä on muiden ihmisten kanssa.

 

Tämä ei tietenkään ole ainoa ihmistä ohjaava tekijä; meillä voi olla monenlaisia tavoitteita ja päämääriä.

 

Mutta se, miten näihin tavoitteisiin päästään, näyttäisi riippuvan merkittävästi siitä, millaisia suhteita ihmisillä ja ryhmillä on toistensa kanssa.

 

Kun sinusta tuntuu siltä, että keskusteluista jää uupumaan jotain merkittävää, tai tunnet, että tarkasteltavassa asiassa on epämääräisyyksiä, syy voi olla siinä, että ihmisillä on vaikeita tuntemuksia ja jännitteitä suhteissa toisiinsa.

 

Minun kokemukseni on, että kaikkein vaikeimmat asiat liittyvät käytännössä aina ihmisten välisiin jännitteisiin.

 

No, saammeko sitä kissaa sitten pöydälle?

 

Kerron esimerkin:

 

Tiimiin oli palkattu uusi vetäjä. Hän halusi uudistaa tiimin toimintaa – se oli toiminut tietyllä tavalla kymmenen vuotta. Toive uudistamiseen oli tullut myös muualta organisaatiosta ja johto tuki vetäjää.

 

Silti hän tunsi itsensä epävarmaksi. Hän halusi, että kaikki tiiminjäsenet voisivat hyvin ja olisivat motivoituneita ja inspiroituneita. Mutta jokin kaiversi. Hän pohti, kykeneekö tiimi muuttumaan.

 

Teimme konstellaation hänen tilanteestaan. Se näytti, että eräät tiimin jäsenet ottivat häneen etäisyyttä. Vetäjän tunne oli siis ollut oikea.

 

Kun otimme mukaan vielä tiimin edellisen, jo organisaatioista poistuneen, esimiehen, vetäytyneet tiimin jäsenet kääntyivät heti hänen puoleensa. Heidän välillään oli vahva yhteys.

 

Tämä yllätti tiiminvetäjän. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että tiimin jäsenet olisivat näin lojaaleja edelliselle vetäjälleen. Hän oli ajatellut asiaa vain tässä ja nyt – ja tässä hetkessähän ei ollut enää vanhaa tiiminvetäjää!

 

Tämä antoi hänelle syvempää ymmärrystä siitä, mitä hänen tiimissään tapahtui. Tämän ymmärryksen avulla hän kykeni kohtaamaan tiimissään tapahtuvat dynamiikat ja rakentamaan luottamusta.

 

Mielenkiintoinen esimerkki. Olisimme nimittäin voineet puhua asiasta monta tuntia, mutta en usko, että tällaisiin oivalluksiin olisimme koskaan päässeet pelkän puheen kautta.

*

Älä vain arvaile, vaan katso mitä tapahtuu
kulissien takana!

 

Haluatko vihdoin ymmärtää, mikä pyörittää työyhteisöjä?

Katso ilmainen video, jossa avaan näkymättömien dynamiikoiden merkitystä!

Jani Roman on tekniikan tohtori, väitellyt työpsykologiasta aiheena dialogi organisaatiokulttuurin kehittämisen menetelmänä. Hän aloitti psykodraaman tekemisen vuonna 1994 ja systeemisen konstellaation vuonna 2002. Jani on systeemisen konstellaation pioneeri Suomessa. Hän on myös kokeneimpia yhteisen kulttuurin rakentajia fuusioissa Suomessa.